Tämä blogi ei sisällä mitään erityisen hienoa ja nerokasta, eikä sen ole tarkoituskaan. Blogini tarkoitus on toimia kanavana, jossa voin nauttia kirjoittamisesta ja siitä, miten paljon iloa ja apua siitä saa. Mikään asia ei ole niin pieni tai suuri, etteikö siitä voisi, ja pitäisi, kirjoittaa.
Aivan tavallisessa lapsiperheen arjessa löytyy päivittäin niin ilonhetkiä kuin murheitakin. Etenkin vaikeat asiat on helpottavaa purkaa tekstiksi. Muuten ne jäävät pään sisään möyhimään, venymään ja vanumaan, ja silloin on vaikea saada edes ensimmäistä ajatusta vuodatettua ulos asti. Mutta tottakai täytyy osata iloita myös onnistumisista, uuden oppimisesta, rakkaudesta, käsitöistä, pienistä jokapäiväisistä iloisista asioista, kukkutimurusista.
"He kiljuivat riemusta aina kun löysivät uuden kukkutimurusen:
lapsen hymyn, pyörivän pallon, linnun liverryksen, veden solinan,
sottapörrän surinan, laulun pätkän, kukan tuoksun, pojan juoksun...
Heidän säkkinsä aivan pullottivat kukkutimurusia: asioita joille voi
hymyillä, nauraa, asioita, joista voi kiittää ja riemuita."
- Leena Erkkilä: Kukkutimurusia
